Yyteri

Hauskaa olla Porissa turistioppaana. Normaalivisiitillä tulee harvoin eksyttyä Meri-Poriin, mutta tällä kerralla kävimme vieraiden kanssa sekä Reposaaressa että Yyterissä.

Mitäpä sanoa Yyteristä. On se ihana. Varsinkin ihmeellisinä heinäkuun iltoina, kun valo on utuisen vaaleanpunaista ja auringonpalvojat poistuneet. Tai pimeinä elokuisina öinä, kun ainoastaan notski tuo autiolle rannalle valoa. Tai syysmyrskyn synkentäessä taivaan ja piestessä aaltoja.

Tänä Porispere-sunnuntaina rannalla paistoi aurinko, tuuli vilvoitti mukavasti ja väkeä oli maltillisesti. Huomasimme, että olutkin maistuu poikkeuksellisen hyvältä, kun sitä siemailee meriveden huuhtoessa varpaita ja tuulen tuivertaessa tukkaa.

Oltii Porisperes

Olin taas rakkaassa Porissani. Tällä kertaa (teko)syynä oli ei-porilaisten houstaaminen Porisperessä. Keski-ikäinen jengimme ei tosin jaksanut festata kuin yhtenä päivänä, puhumattakaan millään ennakko- tai jatkoklubilla bailaamisesta. 

Mutta lyhyestä virsi kaunis, sillä oli aivan älyttömän mukava lauantai Kirjurinluodolla. Porispere järjestettiin vasta toista kertaa ja festari on pikkuinen ja sympaattinen. Arvostan suuresti sitä, että hommassa on hauska kotiseutuklangi ja puitteisiin on panostettu. Perinteinen pre-festivaalieväämme oli tänäkin vuonna Mestaripizzan tuhti luottolettu, joten sillä tuli kuitattua päivän syömiset. Kahvetta tuli kuitenkin tankattua ja CafeSolon kojulla myytiin loistavaa Porispere-sumppia, joka käsittääkseni oli erityisesti tapahtumaa varten luotu paahto. Porispere-purilaiset olivat ystävien todistusten mukaan parasta festariruokaa about ikinä. Valoja, viirejä ja riippumattoja oli melkein Flow'n malliin.

Päivän jokainen keikka oli mainio omalla tavallaan. Kauko Röyhkää Narttuineen kuuntelin niin paljon junnuna, että osasin vieläkin laulaa sujuvasti jokaisen biisin mukana. Keski-ikäinen Kauko-setä kun lepertelee Laurastaan ja kiemurtelee samalla morrisseymaisesti, niin mieleen tulee väistämättä jonkinlaisia Humbert Humbert -mielleyhtymiä. Hyvä Kauko! Hyvä Narttu! Stam1na oli tutun toimelias ja viihdyttävä, vaikka pitti ei pyörinytkään kovin mallikelpoisesti. Red Fangin soundit olivat surkeat, mutta parin tuopposen jälkeen herrojen rouhea rokkenrolli kuulosti oikein toimivalta. Sympaattisin yllättäjä oli Satyricon, tuo Norja-metallin melodinen ikihonka. Laulajan spiikit olivat lämminhenkisiä ja kannustavia, musiikki sing-along-osastoa. Sacred Reich sai suorastaan hurmioituneen vastaanoton, jota bändin sedät tuntuivat kovin arvostavan. 

Paras lauantai naismuistiin.