Vähän on sadellut

Maanantain tapahtumat: olin sisällä koko päivän, luin kirjaa, söin mansikoita, join jääkahvia ja kuuntelin sateen ropinaa.

Eräs lauantai-ilta

Jostain syystä olen ajatellut, että vaikka vääjäämättä keski-ikäistynkin kovaa vauhtia, olen kuitenkin nuorekas ja jännittävä henkilö. Nyt olen alkanut epäillä, että asia ei ehkä olekaan niin. Kerron miksi:

Heinäkuu, lauantai-ilta, mieheni kaukana Jyväskylästä.

Muistan vielä ajan, jolloin lauantai-ilta tarkoitti etkoja, ystäviä, drinksuja, meikkaamista, yhä huonommaksi ja äänekkäämmäksi käyviä juttuja, baarikierroksia, bändejä, uusia tyyppejä, aamuun asti kestäviä jatkoja.

Nykyään lauantai-ilta tarkoittaa yleensä koti-iltaa miehen kanssa, puolikasta viinipulloa ja muutaman Monty Python -jakson katsomista. Joskus on ystäviä kylässä, joskus ollaan ystävien luona kylässä, liian harvoin ollaan katsomassa bändejä ja juuri koskaan ei lähdetä ex tempore ja ihan muuten vaan baariin.

Jos henkilö on heinäkuisena lauantai-iltana yksin kotona, pitäisi kutsua ainakin yksi ystävä kylään, kuunnella Blondieta, puhua meikeistä, juoda skumppaa, laittaa ekan kerran tänä vuonna huulipunaa ja lähteä terassille.

Tällainen skenaario lauantai-illan kulusta tuli valitettavasti mieleeni vasta sunnuntaina. Lauantai-illan vietin illan yksin kotona tehden lehtikaaliraksuja, kuunnellen Yle Puhetta ja lukien poliittista taloushistoriaa.

Jos yritän keksiä jotain paheellista illan kulusta, niin kerrottakoon että söin yksinäni kokonaisen purkillisen Ben & Jerry's The Vermonster -jäätelöä.

Jyväskylä: Seminaarinmäki

Olen asunut Jyväskylässä yli 10 vuotta, mutta silti tunnen itseni huolestuttavan porilaiseksi. Monesti en muistakaan, kuinka kivoja juttuja Jyväskylästäkin löytyy. Yliopiston pääkampus eli Seminaarinmäki on yksi suosikkipaikoistani Jyväskylässä ja raahaan sinne yleensä kaikki ulkopaikkakuntalaiset vieraani pienelle kävelylle ja mahdollisesti opiskelijalounaalle Ilokiveen.

Seminaarinmäelle on keskustasta muutaman minuutin kävelymatka, sieltä löytyy metsikköä, polkuja, parkkipaikkoja, maisemia, kiinnostavaa arkkitehtuuria monelta vuosikymmeneltä, opiskelijaruokaloita, tiedekuntia opetustiloineen, urheilukenttä, kirjasto, Ilokivi ja ties mitä muuta. 

Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta (oik. ala) ja ainakin päärakennus (vas. ylä) on Alvar Aallon suunnittelema. Kun kävelee kirjastolta kohti päärakennusta ja vilkaisee vasemmalle, aukeaa Jyväsjärvelle ja Ainolanrantaan hieno maisema (vas. ala). Päärakennuksen takana sijaitsee pieni metsikkö, jonka läpi pääsee polkua pitkin (oik. ylä) Ilokiveen.

Seminaarinmäen ehkä kaikkein ihanin helmi on Ryhtilä, joka on aikoinaan rakennettu seminaarin miesosaston voimistelusaliksi. Itse olen käynyt Ryhtilässä Balletone- ja Astanga-tunneilla. Puulattia, nurkissa kakluunit, oih!

Häät Pohjanmaalla

Järjettömyys nimeltä kymmenen sentin korot.

Suloinen nuorisoseurantalo.

Ihana ja onnellinen hääpari.

Öinen maantie.