Berliini V

Kaikki sanovat, että Berliini on kaupunki, jossa tulee käveltyä valtavasti. Niin totta.

Berliini IV

Täydellisenä, aurinkoisena syyspäivänä kävelimme Friedrichshainista Mitteen. Frankfurter Torilta alkaa Karl-Marx-Allee, kommunistisen Saksan paraatikatu, jota reunustavat työläisten itseään varten rakentamat palatsit. Hämmästyttävää ja hienoa!

Berliini III

Berliini II

Perinteisistä perinteisin ja I was here. Berliinin muuri ja East Side Gallery. Voi tätä kaupunkia ja sen ihmeellistä historiaa.

Berliini I

Joo, oltiin siellä missä kaikki muutkin eli Berliinissä. Berliinistä länkytetään joka puolella, kaikki ovat juuri palanneet sieltä, ovat parhaillaan siellä tai ovat juuri lähdössä sinne. Berliini alkaa olla ihan passé, individualistinen ja urbaani matkailija suuntaa ennemmin vaikka Lissaboniin, Istanbuliin tai Tel Aviviin.

Edellisistä Berliini-visiiteistäni on aikaa, ne tapahtuivat viime vuosituhannella. Ensin lukioikisenä bestiksen kanssa inter raililla, seuraavaksi nuorisoliiton reissuilla ja poliittisellla agendalla. Kun tänä syksynä oli tiedossa lyhyt loma, valikoitui Berliini matkakohteeksi monesta syystä: nostalgia, kaupungin historia, lyhyt lentomatka ja länsieurooppalainen helppous itäeurooppalaisin maustein.

Ja kyllä, Berliini on ihana. Äärimmäisen rento, lunki ja helppo. Turvallinen, ystävällinen ja rosoinen. Kaunis, ruma ja liikuttava.  Historiaa, kulttuuria ja säpinää. Länsimaisen suurkaupungin tarjonta itäisin hinnoin.

Berliinissä ei ole tarvetta esittää viileää kosmopoliittia. Törkyisissä tennareissa, kartta kädessä ja surkeaa saksaa sönkäten saa ystävällistä palvelua. Kaikki järjestyy, no problem, jopa bussikuskit ovat ystävällisiä!

Matkoilla

Sunnuntaikävelyllä

Syksy, vuodenajoista ihanin ja ailahtelevaisin.

Siivouspäivä

Siivoamisen ainoa kiva puoli on se, että sen jälkeen voi palkita itsensä kahvilla ja (hyvin terveellisellä) herkkupatukalla.

Yyteri

Hauskaa olla Porissa turistioppaana. Normaalivisiitillä tulee harvoin eksyttyä Meri-Poriin, mutta tällä kerralla kävimme vieraiden kanssa sekä Reposaaressa että Yyterissä.

Mitäpä sanoa Yyteristä. On se ihana. Varsinkin ihmeellisinä heinäkuun iltoina, kun valo on utuisen vaaleanpunaista ja auringonpalvojat poistuneet. Tai pimeinä elokuisina öinä, kun ainoastaan notski tuo autiolle rannalle valoa. Tai syysmyrskyn synkentäessä taivaan ja piestessä aaltoja.

Tänä Porispere-sunnuntaina rannalla paistoi aurinko, tuuli vilvoitti mukavasti ja väkeä oli maltillisesti. Huomasimme, että olutkin maistuu poikkeuksellisen hyvältä, kun sitä siemailee meriveden huuhtoessa varpaita ja tuulen tuivertaessa tukkaa.

Oltii Porisperes

Olin taas rakkaassa Porissani. Tällä kertaa (teko)syynä oli ei-porilaisten houstaaminen Porisperessä. Keski-ikäinen jengimme ei tosin jaksanut festata kuin yhtenä päivänä, puhumattakaan millään ennakko- tai jatkoklubilla bailaamisesta. 

Mutta lyhyestä virsi kaunis, sillä oli aivan älyttömän mukava lauantai Kirjurinluodolla. Porispere järjestettiin vasta toista kertaa ja festari on pikkuinen ja sympaattinen. Arvostan suuresti sitä, että hommassa on hauska kotiseutuklangi ja puitteisiin on panostettu. Perinteinen pre-festivaalieväämme oli tänäkin vuonna Mestaripizzan tuhti luottolettu, joten sillä tuli kuitattua päivän syömiset. Kahvetta tuli kuitenkin tankattua ja CafeSolon kojulla myytiin loistavaa Porispere-sumppia, joka käsittääkseni oli erityisesti tapahtumaa varten luotu paahto. Porispere-purilaiset olivat ystävien todistusten mukaan parasta festariruokaa about ikinä. Valoja, viirejä ja riippumattoja oli melkein Flow'n malliin.

Päivän jokainen keikka oli mainio omalla tavallaan. Kauko Röyhkää Narttuineen kuuntelin niin paljon junnuna, että osasin vieläkin laulaa sujuvasti jokaisen biisin mukana. Keski-ikäinen Kauko-setä kun lepertelee Laurastaan ja kiemurtelee samalla morrisseymaisesti, niin mieleen tulee väistämättä jonkinlaisia Humbert Humbert -mielleyhtymiä. Hyvä Kauko! Hyvä Narttu! Stam1na oli tutun toimelias ja viihdyttävä, vaikka pitti ei pyörinytkään kovin mallikelpoisesti. Red Fangin soundit olivat surkeat, mutta parin tuopposen jälkeen herrojen rouhea rokkenrolli kuulosti oikein toimivalta. Sympaattisin yllättäjä oli Satyricon, tuo Norja-metallin melodinen ikihonka. Laulajan spiikit olivat lämminhenkisiä ja kannustavia, musiikki sing-along-osastoa. Sacred Reich sai suorastaan hurmioituneen vastaanoton, jota bändin sedät tuntuivat kovin arvostavan. 

Paras lauantai naismuistiin.

Vähän on sadellut

Maanantain tapahtumat: olin sisällä koko päivän, luin kirjaa, söin mansikoita, join jääkahvia ja kuuntelin sateen ropinaa.

Eräs lauantai-ilta

Jostain syystä olen ajatellut, että vaikka vääjäämättä keski-ikäistynkin kovaa vauhtia, olen kuitenkin nuorekas ja jännittävä henkilö. Nyt olen alkanut epäillä, että asia ei ehkä olekaan niin. Kerron miksi:

Heinäkuu, lauantai-ilta, mieheni kaukana Jyväskylästä.

Muistan vielä ajan, jolloin lauantai-ilta tarkoitti etkoja, ystäviä, drinksuja, meikkaamista, yhä huonommaksi ja äänekkäämmäksi käyviä juttuja, baarikierroksia, bändejä, uusia tyyppejä, aamuun asti kestäviä jatkoja.

Nykyään lauantai-ilta tarkoittaa yleensä koti-iltaa miehen kanssa, puolikasta viinipulloa ja muutaman Monty Python -jakson katsomista. Joskus on ystäviä kylässä, joskus ollaan ystävien luona kylässä, liian harvoin ollaan katsomassa bändejä ja juuri koskaan ei lähdetä ex tempore ja ihan muuten vaan baariin.

Jos henkilö on heinäkuisena lauantai-iltana yksin kotona, pitäisi kutsua ainakin yksi ystävä kylään, kuunnella Blondieta, puhua meikeistä, juoda skumppaa, laittaa ekan kerran tänä vuonna huulipunaa ja lähteä terassille.

Tällainen skenaario lauantai-illan kulusta tuli valitettavasti mieleeni vasta sunnuntaina. Lauantai-illan vietin illan yksin kotona tehden lehtikaaliraksuja, kuunnellen Yle Puhetta ja lukien poliittista taloushistoriaa.

Jos yritän keksiä jotain paheellista illan kulusta, niin kerrottakoon että söin yksinäni kokonaisen purkillisen Ben & Jerry's The Vermonster -jäätelöä.

Jyväskylä: Seminaarinmäki

Olen asunut Jyväskylässä yli 10 vuotta, mutta silti tunnen itseni huolestuttavan porilaiseksi. Monesti en muistakaan, kuinka kivoja juttuja Jyväskylästäkin löytyy. Yliopiston pääkampus eli Seminaarinmäki on yksi suosikkipaikoistani Jyväskylässä ja raahaan sinne yleensä kaikki ulkopaikkakuntalaiset vieraani pienelle kävelylle ja mahdollisesti opiskelijalounaalle Ilokiveen.

Seminaarinmäelle on keskustasta muutaman minuutin kävelymatka, sieltä löytyy metsikköä, polkuja, parkkipaikkoja, maisemia, kiinnostavaa arkkitehtuuria monelta vuosikymmeneltä, opiskelijaruokaloita, tiedekuntia opetustiloineen, urheilukenttä, kirjasto, Ilokivi ja ties mitä muuta. 

Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta (oik. ala) ja ainakin päärakennus (vas. ylä) on Alvar Aallon suunnittelema. Kun kävelee kirjastolta kohti päärakennusta ja vilkaisee vasemmalle, aukeaa Jyväsjärvelle ja Ainolanrantaan hieno maisema (vas. ala). Päärakennuksen takana sijaitsee pieni metsikkö, jonka läpi pääsee polkua pitkin (oik. ylä) Ilokiveen.

Seminaarinmäen ehkä kaikkein ihanin helmi on Ryhtilä, joka on aikoinaan rakennettu seminaarin miesosaston voimistelusaliksi. Itse olen käynyt Ryhtilässä Balletone- ja Astanga-tunneilla. Puulattia, nurkissa kakluunit, oih!

Häät Pohjanmaalla

Järjettömyys nimeltä kymmenen sentin korot.

Suloinen nuorisoseurantalo.

Ihana ja onnellinen hääpari.

Öinen maantie.

Räpsyjä Porista

Jokiranta: Etelärannassa kivitalokorttelit, venepaikat ja kirkko, Pohjoisrannassa punatiilinen puuvillatehdas, Kirjurinluoto siinä välissä ja Kokemaäenjoen ylittävä rautasilta. Kauneinta Poria.

Kirjasto: sympaattinen sinitiilinen 70-luvulla rakennettu rumilus, jossa on tullut luuhattua ihan liikaa.

Kirpputorit: Porissa on paljon kohtuuhintaisia kirppiksiä, joilta on mahdollista tehdä oikeasti löytöjä. Kirpputorien osoitteita löytyy esim. täältä.

Söpöt maitotölkit: Paikallinen Osuuskunta Satamaito on uudistanut pakkausdesigninsa.