On pitänyt lukea Lolita vaikka kuinka monta kertaa. Jotenkin se tarina on vaikuttanut sellaiselta, etten ole sitten kuitenkaan kyennyt käymään sitä läpi. Viimeksi keväällä kirja oli lainassa, mutta koska aikaisempien ennakkoluulojeni lisäksi Lolitassa oli ihan kamala 80-lukulainen kansi ja epämääräisiä tahroja sisäsivuilla, oli se palautettava kiiruusti ja lukemattomana kirjastoon.
Alkukesästä huomasin, että Lolitasta on otettu uusi painos. Ja koska kansi on suloisen vaaleanpunainen ja harmiton, eikä sisäsivuilla ole tahravaaraa, päätin karaista mieleni ja hoidella vihdoin Lolitan huut hemmettiin lukulistalta.
Lolita ei ollut yhtään sellainen kuin olin odottanut. Kirja pisti ajattelemaan ja oli runollinen, sivistynyt, hienostunut ja jopa hauska. Tykkäsin ihan tosi paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti